Raikulipoika päätti sitten olla ensimmäinen, joka aukaisi silmät. Ei varmaan olisi aukaissut, jos olisi tiennyt pääsevänsä kuvattavaksi.

Oli muuten hankala kuvattava. Kiemurteli ja pyristeli urakalla. Pää kääntyi puolelta toiselle joten vasta kymmenes kuva oli sellainen, että päätin "hyväksyä". Vaikkei siinäkään molemmat silmät näy. Ilme kyllä kertoo siinäkin mitä mieltä Raikuli oli kuvaussessiosta, minusta ja kamerasta: