Nyt on jäänyt kirjoittelut vähiin kun sitä haluaa nauttia pentujen seurasta mahdollisemman paljon, kun kohtahan ne lähtevät. Luopumisen tuska on siis jo iskenyt.
No onneksi Onni ( ent. Putte ) on vähän pidempään kanssamme ja Elmerillehän ei vielä varmaa kotia ole. Joten saamme pehmeän laskun pentujen lähtöön.

Pennut sen kuin kasvavat ja vastavuoroisuus on niin hauskaa, että niiden seurassa viihtyy välillä vähän turhankin paljon. Uusia kokemuksia niin ruuan puolella kuin muutenkin on yritetty pennuille tarjoilla. Ensimmäiset autoajelutkin ovat jo takana.

Fifillä on edelleen terhakkaasti korvat pystyssä ja Sweetie eli Nekku on toinen jolla on korvat pystyssä. Nekun korvat kyllä lurpahtivat toisen autokyydin jälkeen uudestaan, joten ajelin niistäkin karvat samalla, kun ajoin kaikilta muilta nakuiltakin ( en kyllä Fifiltä). Lopuillakin nakuilla on korvat jo huomattavasti pystymmässä kuin karvat ajeltiin. Jos eivät nouse noin laitan sitten teipit kaikille tarvitseville. Onnille ei tehty korville mitään, kun tulevat omistajat haluavat ne luonnollisina eli ovat ainakin nyt alhaalla. Jos meinaavat nousta väkisin pystyy täytyy tehdä uudet sotasuunnitelmat.

Meno on kovaa edelleen kuten kuvista voitte nähdä:










ja täytyihän Nekun hienoista korvista ottaa todistekuva ; )